Terveppas!
Vikat pari viikkoa ennen lomaa, nää on aina ne rankimmat ja samalla parhaimmat. Mäki oon taas saanut sen verran tekemistä joka suunnasta, etten ole tänne ehtinyt tulla kirjoittelemaan ennen tätä hetkeä.
Valinnaisten työssäoppiminen alkoi jo pari viikkoa sitten. Lapsi- ja perhetyön työssäoppiminen on nyt sitä, että mentiin kaikki niihin monikkoperheisiin auttamaan arjessa. Perheeseen, jossa itse nyt olen, kuuluu vanhempien lisäksi yksi 7-vuotias ja 6kk ikäiset kaksoset. Käytännössä olen siis päässyt syöttämään, vaippoja ja vaatteita vaihtamaan, nukuttamaan, työntelemään vaunuja, hakemaan eskarista esikoista ja leikkimään hänen kanssaan. Lastenhoidon lisäksi olen siivonnut, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa ja auttanut heidän tämän hetkiseen arkeen kuuluvissa askareissa, mm. tavaroiden pakkaamista ja sisustamista.
Sanoisin olevani tosi onnekas, kun pääsin tuohon perheeseen. Olen tykännyt tosi paljon siellä olemisesta ja todellakin olet päässyt tekemään jotain. Jotkut vanhemmat eivät pakolla uskallakaan antaa omaa pikkuistaan vieraan opiskelijan hoivaan, mutta tämän perheen äiti antoi minulle heti ensimmäisinä minuutteina mahdollisuuden voittaa luottamus. Ja sen myös sain.
Kesä on tosiaan tullut luoksemme, pirusti aurinkoa ja yritystä ruskettua. Mullakin on selkeesti kesäfiilikset ollu jo pidempään, koska yleensä just näinä aikoina saan loman odottelusta ja lämmöstä kauhean energiapiikin. Mun kohalla se meinaa riehumista, sähläämistä ja monien monien monien kolhujen saamista. Koettu jo miljoonat naarmut, yhteensä 63 mustelmaa, nilkka nyrjähtänyt kahdesti, kolmen lihaksen repeäminen, koko selän kramppaus ja aivotärähdys. Eikä loma ole edes alkanut vielä.
Tänään koulussa oli sellainen opettjat vs. oppilaat jalkapallomatsi. Vietiin kunnolla voitto, 12-2 pisteisiin päätty peli. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa (eikös se ole tärkeintä?), tällästä pitäis todellakin järjestää useammin.
Kuvia tai muuta löytynee varmaan joku päivä toisesta Hdon blogista: http://olohuonehdo.blogspot.fi
En tiedä varmasti, mutta voi olla että sinne pöllähtää joskus sellaisia. :) Mulla ei ainakaan harmikyllä niitä ole.
Meikäpoikasella taas elämässä edessä valintoja, niin sellasia henkilökohtasia kuin sitten tulevaisuuteen liittyviä. Just venailen, että millonkas niistä kahdesta koulusta kuuluu jotain, kun tosiaan hain silloin yhteishaussa poijjes ja samaan syssyyn voi olla, että asun ens syksynä sitten omillani. Wooooou. Minä. Omillani. Siit ei seuraa mitään hyvää.
Hyvää kesää sinne teille muillekin, tuun ennen koulujen päättymistä rustaamaan ainakin yhden postauksen! Eli palaillaan :)
- Stella