Vietän nyt sitten pidennettyä viikonloppuani sohvalla vilttiin kääriytyneenä, kipeänä nimittäin. Äsh, huomiseksi pitäisi parantua kun koko päivä täyteen pukattu.
Mulla meni työssäoppimisen paikkaan tutustuminen osittain erittäin huonosti ja osittain taas tosi hyvin! Tiistaina oli lievää säätöä, enkä koskaan päässyt päiväkotiin asti ja vasta iltapäivällä sain puhelimitse kiinni jonkun. Eilen, keskiviikkona, meni kuitenkin loistavasti ja heti kun astuin ovesta sisälle, kaikki jännitys ja hermoilu katosi kokonaan. Mut otettiin iloisesti vastaan, koko ajan riitti tekemistä. Harmittaa vaan, että säätöjeni takia sain olla siellä vain sen yhden päivän. No, senkin viiden tunnin aikana sain jo vähän suunniteltua näyttöä varten tarvittavia asioita. Paperit jäi tosin kotiin, mutta enköhän työssäoppimisen jaksolla ehdi säätää niiden kanssa jotain.
Ehkä vaikeinta tässä oli tosiaan sinne päiväkotiin meneminen ja oikeiden työntekijöiden kohtaaminen. Lasten kanssa osaan olla täysin ongelmitta, puuttua vaikeisiin tilanteisiin, keskustella ja auttaa heitä, mutta oikeiden työntekijöiden kanssa on koko ajan vähän varautunut olo.
En niitäkään asioita sinänsä stressaa, enemmän mielessä pyörii sen työssoppimisjakson lopussa suoritettava näyttö. Suunnitelman teko ja se, pääsenkö ylipäätään suorittamaan sitä. Pikkasen oon nyt jäljessä tehtävissä ja muutama kurssi jumittaa, mutta yritän saada ne kuntoon ennen joululoman alkua. Funtsi on näinä hetkinä kuin toinen koti mulle.
Pistin tuossa juuri eilen viestin yhdelle opettajalleni, että saisin lisää aikaa yhden tehtävän palauttamiseen. Samalla tuli nostettua esille, että uskon pääseväni keväällä taas opiskelemaan kunnolla kun löydän motivaation ja jaksamisen. Ensin tulee loma ja sitten vaihtelua opiskeluihin; istumisen ja kuuntelemisen sijaan päästään vihdoin tekemään käytännössä sitä, mitä ollaan nyt puolvuotta opiskeltu!
- Stella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti