Kaksi viikkoa koulun alusta ja johan onnistuin saamaan säädöt alulleen. Lähinnä lokakuussa alkavaan työssäoppimiseen liittyen. Soiteltuani sinne tänne ja juostuani ympäri koulua pääsin siihen lopputulokseen, etten todellakaan tiedä mitä tekisin nyt tai pääsenkö edes koko työssäoppimista suorittamaan. Pitäisi pysähtyä kunnolla akon ja opon kanssa katsomaan miten hommat tehtäisiin, mutta se on ymmärrettävästi hankalaa kun pitäisi funtsia kaikkien kolmen aikataulujen mukaan.
Samalla päälle pukkaa viime kevään, viime vuoden syksyn ja nyt alkaneiden kurssien tehtävät. Iltaopinnot alkaa, pari opettajaa on hukassa, kukaan ei tiedä rästikerroista vielä mitään ja paniikki alkaa iskeä. Vähän pelottaa tuleva, mutta olen jo lupaillut etieppäin että heti kun tekee tiukkaa haen apua. :)
Teen nykyään myös töitä koulun ohella, en tosin tämän alan duuneja. Sinänsä ihan kiva juttu, rahaa tulee ja vähän kokemusta siitäkin puolesta elämää. Toisaalta tuntuu välillä, että pitäisi suosiolla ottaa loparit ja keskittyä opiskeluihin. Joudun välillä lähtemään koulusta tunnin ajoissa ehtiäkseni ajoissa ja jos taas otan viikonloppuvuoroja en ehdi rentoutua tai näkemään kavereita.
Aiemmin muistan painottaneeni loman tärkeyttä puurtamisen keskellä jottei pää räjähdä, nyt en sitten itse pidä moisesta minkäänlaista huolta.
Tällä hetkellä meneillään on englanti 2, fysiikka ja kemia 2, lääkelaskuja, Ammatillinen huolenpitotyö eri asiakasryhmissä sekä Sosiaaliset riskit ja turvaverkosto kurssit.
Englanti 2 on nyt enemmän puheeseen ja ääntämiseen painottuva, teemme paljon puheharjoituksia ja suomennamme kappaleita, kuuntelemme ja keskustelemme opettajan kanssa muutenkin normi asioista englanniksi.
Fysiikka ja kemia 2:ssa olemme tähän mennessä käsitelleet painetta ja voimaa.
Lääkelaskujen kurssi alkoi yksikönmuunnosten kertauksella ja nyt laskemme nimensä mukaisia erilaisia lääkelaskuja tyylillä "Jos potilaalle on määrätty tämän ja tämän verran (ml) lääkettä jossa on tämän ja tämän verran vaikuttavaa ainetta (mg), niin paljonko on yksi annos millilitroina, kun lääkettä annetaan kolmesti päivässä ja potilas painaa 50kg".
Ammatillinen huolenpitotyö eri asiakasryhmissä kurssilla käymme läpi erilaisia hoitotyön menetelmiä ja saamme tietoa erilaisista kunnan tarjoamista terveys- ja sosiaalipalveluista.
Sosiaaliset riskit ja turvaverkosto kurssi vie meidät lähemmäksi eri asiakasryhmiin kuuluvia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Käymme läpi sitä kuinka voisimme lähihoitajina auttaa heitä ja ylipäätään mitä vaihtoehtoja näillä ihmisillä on.
Itse koen hankalaksi fysiikan ja kemian, sillä se vaatii minulta eniten keskittymistä ja opettelua. Sellaisissa asioissa taas en ihan osaa loistaa, vaikka olen yrittänyt kovasti.
Helpolta taas tuntuu lääkelaskut ja sosiaaliset riskit ja turvaverkosto kurssit, joka taas näkyy hyvin tuntikäyttäytymisessäni. Edelleen ja jatkuvasti yritän opetella sitä niin aliarvostettua rauhottumisen taitoa.
Loppujen lopuksi mulle kuuluu ihan hyvää. Arkeen mukaan pääsy tuntuu omalla tavallaan helpottavalta, mutta silti niin raskaalta kun pitää taas löytää se rytmi. Tsän tsän tsään, viikot kuluu tosiaan koulussa paahtaessa täysillä päivillä, viikonloput vietän poikaystävän ja kavereiden kanssa hääräillessä jos töitä ei ole ja kohta varmaan ne lumetkin jo pämähtää naamaan ja vuosi vaihtuu.
Vuonna nakki ja muusi asetin itselleni tavoitteet:
-Siisti hylly koulutavaroille / uudet koulutavarat
Zeck, hylly jälleen siistinä ja olen ostanut hirmusti uusia kyniä ja vihkoja ja pari uutta koulukirjaakin!
-Keskity ja osoita kiinnostusta
Edelleen aika puolitiessä, en nyt luovuta vaan jatkan yrittämistä! Erityisopettajan luona käyn ensi viikolla ja lähdetään siitä yrittämään.
Uudeksi tavoitteeksi voisin pistää jotain uutta ja pientä, etten yritä lähteä koko maailmaa parantamaan kerralla. Joten, joten. Mitäpä jos tavoitteeksi tulisi, että kokeilen yhden päivän ajan antaa tunneilla kaikkeni, olla aktiivisena (aiheeseen liittyen) ja kirjoittaa muistiinpanoja. Yksi päivä. Ei voi olla niin vaikeaa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Yritän edelleen muistaa ottaa sen kameran akkuineen kouluun mukaan joku päivä... :)
-Stella
Kappas kappas! Googletin työssäoppimista yleisesti ja törmäsin tähän sun blogiin! :)
VastaaPoistaTunnistin sut välittömästi että Diakkarilla oon sut nähnyt lukuisia kertoja!
Mä koen nuo sosiaalialan kurssit haastavina. Lääkelaskut ja terveydenhoidolliset käytännön asiat ja työtavat taas on mun vahvuus. Sosiaalialan kysymyksiin kun ei ole selkeitä vastauksia! :/
Samassa veneessä ilmeisesti työssäoppimisten suhteen!
Tsemppiä!
-Reko
He heeei, aika hauska bongaus. :D Muistan itseasiassa itekin nähneeni sut viimeksi eilen koululla.
PoistaJep, ne sosiaalialan kysymykset on yleensä sellasia että pitää kunnolla psyähtyä miettimään asiaa monesta eri näkökulmasta. Ite tykkään just sellasesta, ettei oo yhtä selkeetä vastausta ja tapaa.
Kiitos ja samaa sinne, törmäillään jatkossakin ja jubaillaan! :)
-Stella