Yhdeksän päivää

Tereve!

Vielä tässä on kesälomaa yhdeksän päivää jäljellä, osittain uskomattoman hitaasti ja osittain uskomattoman nopeasti mennyt tämäkin loma. Varsinkin kun kunnolla lomailla ehdin sen pari viikkoa. Töitä on riittäny, alkukesästä olin ohjaajana lastenleireillä ja nyt oon ollu vanhainkodissa hoitajana, oikeastaan huomenna on vika vuoroni siellä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti jatkaa vielä ens viikko siellä, mutta elämässä sattuu ja tapahtuu joten henkilökohtaisten syiden takia joudun lähtemään kotiin maanantaina. (Tosiaan, nyt kun Pirkanmaalla ollaan!)

Nytkin kirjoittelen täällä väsyneenä ja nälkäisenä iltavuoron jälkeen. Tää postaus kasaan, ruokaa naamaan ja nukkumaan, huomenna taas aamuvuoro. Jesh.

Kun koulunpenkillä on teorioita opetettu, niitä asioita ajattelee (ainakin meitsille käy näin) kauheen monimutkaisesti eikä kaikkea tajuu kunnolla. Ne voi oppia muistamaan ulkoa, mutta sitten ku menee kentälle niin, ettei ole "ylimääräisenä" vaan todellakin yksi hoitajista, kaikki käy järkeen ja monimutkaisesta tuleekin hemmetin yksinkertaista.
Hoidon jakson työssäoppimisella ajattelin, että tää vanhustyö on ihan jees "mutta mulle riitti se viis viikkoa". Nyt kun on päässyt tekemään töitä ihan kunnolla, joutunut tekemään omia ratkaisuja omalla vastuullaan ja jopa hieman opettamaan jotakuta toista perusasioissa, tää työ tuntuu niin paljon kivemmalta. Ehkäpä koin valaistuksen! Oppinu uutta ainaki oon enemmän kuin työssäoppimisessa ja koulun penkillä yhteensä.
Mutta sen sanon, ettei tästäkään duunista selviäis hengissä ilman huumoria.

Nää +32 helteet on alkanu koitua kuolemaks, eikä fiilistä paranna se "Nyt ne todelliset helteet vasta alkavatkin!" uutinen. Ei oo totta.

Vähän päälle viikon päästä kun koulut alkaa niin jatkan tarinointia, tänä syksynä tulee tekstiä "Elämää Z-luokkalaisena". En voi uskoa, että mun kolmas vuosi tässä koulussa alkaa. Kaks vuotta on menny niin nopeesti.

Onnea teikäläisille helteisiin ja tavataan taas! :)
-Stella