Eli:
Amigo, Helsingin Diakonissalaitoksen eräänlainen "palvelu" nuorille (jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua). Touhun ideana on se, että vapaaehtoinen tavallinen aikuinen on nuoren tukena arjessa ja toimii eräänlaisena juttukaverina. Mentori (eli se aikuinen) ja mentoroitava (eli tukea hakenut nuori) voivat käydä Amigon rahoituksella vaikka leffassa, kahvilla, liikkumassa tai mitä keksivätkään.
Täällä lappusessa lukee aika hyvin: "Mentorin tuella voit tarkastella tulevaisuuttasi eri näkökulmista. Voit pohtia mahdollisuuksiasi ja tavotteitasi. Mentori auttaa sinua elämässäsi eteenpäin."
Itse olen mentorini kanssa vasta ihan alussa, aloitus matchmaking on ohtise ja tulossa on vielä minun, mentorini, Amigo työntekijän ja äitini välinen tapaaminen (olenhan vielä alaikäinen). Sen jälkeen päästään sitten hyvin liikkeelle kattomaan, mitä tästä kehkeytyykään.
Tähtäimessä meillä on alkuun ainakin kevääseen asti tavata muutama kerta kuukaudessa. Tapaamiset ja tekemisethän on täysin minun ja mentorini välinen asia, että yhdessä sovitaan kuinka usein tavataan ja mitä halutaan tehdä yhdessä.
Tänään kävi niinkin oudosti, että yrittäessäni soittaa eräälle ystävälleni, klikkasin vahingossa ohitse mentorini kohdalle. Tajusin mokani vasta kun hän vastasi puhelimeen. Koska tänään oli rennompi päivä, olin saanut melkein kaikki tehtävät jo tehtyä ja opettaja oli antanut hetki sitten luvan lähteä jos siltä tuntui, niin yhtäkkiä istuinkin kahvilla mentorini kanssa juttelemassa musiikista, koulusta, perinteistä, ystävistä ja ties mistä.
Painotan vielä lyhyesti, ettei Amigossa mukana oleminen leimaa ketään tyhmäksi, syrjäytyneeksi tai miksikään muuksi sellaiseksi. Päinvastoin, siitä saa myös aivan uudenlaisia kokemuksia ja valmiuksia tulevaan!
Päästään taas vähän eteenpäin, uusi jakso vaihtuu nyt ensviikolla! Nyt viimeisellä viikolla on ollut ties millaista oppimistehtävää tai tenttiä, joista Sara kertoikin.
Itselläni se matematiikan tentti meni tosi hyvin, voin nyt jännityksellä odottaa osasinko ne asiat todella vai sähläsinkö siihen paperille joitain aivan omia versioitani. Koko monisteessa oli tasan yksi tehtävä, jota en saanut tehtyä; jakokulma. En vaan osaa sitä, enkä ehtinyt kertaamaan kunnolla (huono syy).
Eviran kokeen mokasin aika pahasti, toivon todella, että pääsisin siitä edes just ja just läpi ja saisin hygieniapassin. Noh, sen näkee sitten.
Huomenna sitten vielä köksästä jonkinnäköinen testi parityönä. Jänskättää vähäsen, mutta uskon että se tulee menemään hyvin. Suoraan koulusta sitten lähdenkin taas viettämään viikonloppua kavereiden ja musiikin pariin festareille!
Jesh, etukäteen jo hyvää viikonloppua taas kaikille. :)
- Stella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti