Rapsa tiedotustilasuudesta

No jatkuuha se munki kirjottelu tänne vielä. HDO:n tutor-tyhmä pistettii tosi koetukselle ku he sai vieraita ympäri Suomea. Ysi- ja kymppiluokkalaisten ikäsiä semmosia, jotka on ainaki jossain määrin kiinnostuneita tästä meijän superpriimasta lähihoitajatutkinnosta. Saapunu oli sekä tyttöjä että poikia, ei nyt aivan samassa määrin molempia sukupuolia, mut maikan arvion mukaa paikan päälle oli päässy yli puol sataa henkeä. Porvoo oli paikkakunnista kaukasin mikä meijän opastamassa ryhmässä oli. Tapahtuma oli syystä tai toisesta otsikoitu ysien tiedotustilaisuutena ja lukijoille huom. koitan pitää tän kirjotettuna nimeomaa tutor-näkökulmasta. Stella briiffas jo hienosti edellisessä julkasussa, tutkitaa mitä mä saan pitkäst aikaa aikaseks.

Tutoreita oli paloautonpunaisine huppareinee paikalla kiitettävä määrä ja porukka erottu tyylikkäästi joukosta nimenomaan joukkona. Allekirjottanu tuli tyylikäästi myöhässä ilman vaihtovaatteita, mut pari kolme teemasta poikkeavaa tutoria vaa korosti joukon kirjavuutta. Kirjava oli tosiaa myös vieraslista. Kundina ois ollu tietenki kaikkein helpoin antaa paikalla olleille kundeille sitä tärkeintä infoo ja mä oon ollu alusta saakka vähän sitä mieltä, että kundit saa täst koulutuksesta ehkä vielä enemmän irti mitä massaan kuuluvat likat. Toi väite perustuu nyt iha vaa noihi omiin työssäoppimiskokemuksii ja ehkä muutamaa otteesee on kuullu ihmetystä, että on valinnu niinki naisvaltasen alan. Toin tän esiin just sen takia, että kyl sillon 10-luokan hakuvalinnan yhteydessä tuli kuultua luokkalaisilta sanoja "akkapaine" ja "homojen homma". 

Päivän tapahtuman idis oli kuunnella Kirsi-opon luento täst koulutuksesta ja siihe liittyvistä mahollisuuksista, jonka jälkee me tutorit tarjottii aikaamme ja tietämystämme liittyen laitoksen fasiliteetteihi. Tosi kiva ylläri Kirsin luennolla oli kuulla miten hänelle ja toiselle opolle voi laittaa viestiä, jos haluaa henkilökohtasempaa perehdytystä Helsingin Diakoniaopistoo. Dioilla luki myös mahollisuudesta päästä seuraamaa opiskelua iha paikan päällä 1-3 päivän ajaks, mut tota en allekirjota, sillä ekan kerran vasta koko hommasta kuulin. Silti, jos nää pitää paikkansa, suuresti kehotan ja suosittelen tarttumaa näihi tilaisuuksii. Kuten maikkojen suusta kuuli tutustumispäivän aikana, HDO on pääkaupunkiseudun paras koulu ja noi varmasti vetää meitä variaatioiden mustista kirkkaasee, positiivisee valoo. Voi ku mäki oisin ees jotai orientointii saanu ennen ku jännityksissäni pyyhin pershikee tuolista ekana päivänä.

Kollegani Sakari tutor-ryhmästä kierrätti nuorisoo ympäri rakennusta mun kanssa. Organisointi piti aika hyvin kutinsa ja jokane tutor-ryhmä tai vissii tutor-pari sai aina vietäväksee kourallisen tästä n. viidestäkymmenestä. Toisten työskentelyy pääs aika vähä seuraamaa, mut sillon ku ryhmät törmäs, ne näytti ainaki just sen kokosilta ettei niistä oltu ainakaa kadottu ja kiltisti tuntuivat peruskoulun lopettavat liikkuvan jonossa naiset ensin -menetelmällä. Ala-aulasta matkattii ensimmäiselle rastille neloskerroksee. Ikävä kyllä hissillä, joka ei ollu jään murtamisee tai kontaktin luontii mikää ihanteellinen paikka. Rasti oli Funtsi. Ois voinu käydä vaikka sisällä  puhelemassa opiskelijavalmentajalle joka siellä sen aikana partioi, eikä selittää muutamalla lauseella paikan tarkotuksesta. Matka jatku kohti vanhaa HDO:n puolta, jossa sekä vasemmalla että oikeella kädellä löyty kerrottavaa. Oli opettajien huoneita, postilaatikoita, lomakkeita, kuraattoreita ja opintotoimiston upeudet vessoja vastapäätä. Sakella oli joku lunttilappu, jonka sisällöstä mä ymmärsin vaa, että siinä näky kaikki mestat missä ois käytävä. Käytävät siis täytty oppivelvollisuutensa päättävistä, kun joukot matkas femmaan elvyttämään nukkeja ja pitämää elvytettävien vauvoja sylissä. Vaipanvaihtooki ois ollu tarjolla, mut siitä ei mun nähdäkseni iha innostuttu. Elvytyksessä mentiin persoonan mukaa, toiset tykkää katella, toiset kokeilla. "Taunot" tai "Simot" oli lattialla odottamassa elämänsä pelastajia ja esimerkkiä näytti alan ammattilainen, mikä oli ihan hyvä. Tutorit ois saattanu puhallella 30 kertaa jne. + erittäin hyvää kertausta meille!

Suunnattii alakertaa, kohteena kunto- ja liikuntasali. Kuntosali ehdottomasti jeesas meitä kauppaamisessa kalustuksellaa ja hienhajullaa. Tässä kohtaa ois voinu käydä vielä tsiigaamassa pukkareita, mutta oltiin fiksuja ja annettii peseytyjille rauha. Liikuntasalii päästii ku päästiinki sisää vaikka siellä ei ollu nähtävissä ku tyhjyyttä ja tuntiaa lopettavia opiskelijoita. Mun mielestä siinä kohtaa ku ysit näki nää hieman erityiset opiskelijat, mua alko hymyilyttää. Se arki täällä nimittäin näky siinä kohtaa just niinku pitiki. Korttelin asukkaita ois saanu olla tossa mielessä enemmän pihalla nähtävillä, mut pakkane tais pidätellä heitä sisätiloissa. Väestönsuoja eli pommariki tuli mainittua.

Taas oltii tukalassa hississä, josta oli mentävä vielä tukalampaa ulkoilman kylmyytee. ILMAN TAKKEJA! Tässä kohtaa mä huomasin, että ryhmä oli kasvanu yhellä tutustujalla. Kiertoajelulla oli paukittava paikkaan, joka kantaa nimeä oppimiskeskus. Takavasemmalta apteekin ja opiskeluterveydenhuollon ohi suoraa kakkosee. Siellä on ehkä koko oppilaitoksen myyvin kohde; opiskelijoiden taukotila säkkituoleinee ja äänen- sekä videontoistolaitteinee. Keittiö tuntu olevan myös vakuuttava yksityiskohta tässä kerroksessa.

Kolmoskerros jätettii käymättä samalla lailla niinku päärakennuksen kutoskerroski, jote ruvettii valumaa nyt toista kourallista opiskelijoita rikkaampana portaita alas kohti seuraavia ylpeyksiä, kirjastoa ja kahviota. Tässä toisessa kourallisessa oli myös kymppejä ja tutustettavia oli nyt siis tuplamäärä. Kirjastosta tuli kysymyksiä ja valikoiman laajuutta ei voinu ku hehkuttaa. Kahvion esittelyn jälkee sanavarasto täytty tietokoneilla. Se oli mesta, joka oli vaa pakko näyttää. Näille yseille ja kympeille tuli sanottua ”itsenäisen opiskelun alueen” piileskelevyydestä. Ite ei oltu tiedetty koko tietokoneiden täyteisestä alueesta mitää. Toine mikä vasta paljasti piileskelevyytensä oli just näiden masiinoiden määrä! Ei sitä aluks sillälailla ees aatellu. Tietotekniikka sai myös osaksee kyselyjä ja näistä selvittii mielestämme hyvin.

Takas pakkasee suorittamaa lyhyen lyhyt esitelmä kiinni olevasta ruokalasta. Tässäki vaiheessa haluun korostaa sitä miten paljo tää reissu avars myös omaa ajatusta kokonaisuudessaa. NELJÄ ruokavaihtoehtoo päivittäi?! Ei sitä kylläkää vielä ysillä tunnuttu tajuuvan ilmasen safkan merkitystä, jote liman koristaessa nenän alustaa suunnattii takas päärakennuksen aulaa. Siellä oli peruskouluopiskelijoille palautelaatikko joho ainaki lahjonnalla saatii tutustujat kirjottamaa. Mainoslause ”voit voittaa osallistuessasi” tuntu tepsivän, mutta ei auta ku toivoo, että ees jonkinäköstä, rakentavaa tai rakentamatonta palautetta saatais.

Lähettiin vielä toiselle kierrokselle mattimyöhästen kanssa, joka katto vaa toisen puoliskon tosta reissusta eli Funtsin, salit ja femman rastin. Mielessä kävi sekä turhautuminen samaan länkyttämisee, mut myös into suorittaa paremmin. No ei me sinne funtsii vieläkää menty sisää syystä tai toisesta, mut nopeesti siinä oppi pitämää saman määrän ihmisiä paremmin kuulolla ja kasassa.

Niiku sanoin, kivaa oli, ainaki mulla ja ilmeistä päättelisin että myös kollegalla sekä ohjattavilla. Jotai kuivaa läppää onnistuttii heittämää alussa et saatais pelottavat imagot veke harteilta. Pakko sanoa, että ryhmät oli hyvi monimuotosii ja se lisäs haastavuutta. Haastetta toi myös nää törmäilyt toisten ryhmien kanssa, jossa ei kerenny seisomaa sormi suussa. Henkilökohtasena pyrkimyksenä siinä oli se ylhäältä alas kattomisen välttäminen, enemmänki matelu maan tasalla että ”Tulkaa meijän kouluu!” yhdistettynä tämmösee arkisee toimintaa korostaen myös näitä mahollisuuksia et ”Tää on tutor-toimintaa, tää on välillä iha kivaa ja tää on yks tapa suorittaa opintoja”. Jengien puskista tullu fuusio ulkona oli myös tilanne, jossa täyty aika vikkelästi miettiä, miten saadaa koko porukka kuulolle siten, ettei introvertimmat jäis ekstrovertimpien varjoo. Pisteillä pysähdyttii isommalla porukalla enemmän ja ite koitin puhua vasta sillon ku olin varma että jokanen kuulis.

Silti aika rennosti siinä sai mennä, pienempi ryhmä mahollisti enemmän semmosen henkilökohtasemman kohtaamisen. Meitä oli kuitenki kaks, jälkimmäisellä kerralla ku porukka oli taas pieni päärakennuksen puolella, sitä osas jo löytää oman roolinsa ku eka kerta meni enemmänki kokeillessa ja spontaanimmin. Harjotushan tekee mestarin ja viidennellä kerralla oitais epäilemättä saatu iha tuntemattomalle ryhmälle jonkinäköset tavotteet täytettyy. Kyllä ne tollaki kerralla täytty ihan hyvin, kehotus kyselemää ois saanu olla vähä runsaampaa, mut aika maagisen ihmistuntemuksen ja soveltamiskyvyn sais omata, jos pystyis joka minuutilla olee jokaselle mieliks. Opettajiaki ois voinu kehuskella enemmänki, toisaalta iloset ykkösvuoden opiskelijat liikuntasalin eessä kieli heidän taidoistaa. Ei täällä viihtyis jos maikat ois onnettomia. Kuitenki, jos mä tossa kiertelyssä jotai vaihtaisin, se ois ehkä ne tapahtumat paikan päällä. Elvytys oli hyvä nukkevauvoista ja puristusvoimamittarista puhumattakaa, ne kuvas tätä arkee osaksee. Mut toi monesti mainittu Funtsi ja sen sisällön tuomine nopeesti esii oli ehkä vähä haastavaa. Muutosehdotus siis koskiskin sitä, että esim. vahtimestari, terveydenhoitaja tai kuraattori kertois mitä kaikkea palveluita hänellä on tarjottavana. Ymmärrän, että se vaatis enemmän järjestelyjä, mut elämä on valinnoista kiinni.

Kyllä vaa, valintoja valintoja, viikottain, päivittäin. Toivottavasti kierroksesta oli hyötyy ja suurin tavoteha oli tietenki se et sais iskettyy pojille ja tytöille sen viimesen arkun naulaa joka varmistais hakemisen HDO:lle. Vaikka siinä ajelun aikana meinas unohtaa että nää varta vasten tuli tänne mielenkiintonsa vuoks, kyllä vaa silti sen aikana tajus paremmin mite hyvässä laitoksessa sitä on päässy opiskelemaa. Soveltuvuustesteihi maksettu 50e tuntu hirveeltä ajatukselta, ku kuuli miten tänä vuonna sitä ei tarvii tehä. Lopussa se summa tuntu iha oikeesee mestaa menneeltä. Puhelinmyynnissä oppi, että myymine on helppoo ku uskoo tuotteesee.

- Ville