Tää oli taas näitä päiviä kun itketään, huudetaan, riidellään, sovitaan, fiilistellään ja lopuksi vielä nauretaan kippuralla maassa. Onneks kohta pääsen lösähtämään sänkyyn, enää vaan koiran pissityskierros edessä. Mut ei kai sitä arkea tarvi aina niin vakavissaan ottaa, jos huomenna jättäis aivot narikkaan.
Nyt saadaan luokan kanssa nauttia taas toisinaan vähän löysemmästä lukkarista ja opettajina vanhoja tuttuja. Todettiin porukalla et nyt ois aika näyttää parille maikalle, kuinka paljon meijän luokka onkaan ammatillisessa mielessä kasvanut tässä vuoden aikana. Tietysti sitten mokasin sen heti alkuun.
Ihan pikkasen kerraallaan kuitenkin alan ymmärtämään sitä, ettei mun keskiarvolla tää opiskelupaikka ollu ihan niin itsestäänselvyys. Sisäistän sen vielä kunnolla. Vielä.
Tässä kun kelaa vähän lisää tätä aikaa vuodesta, niin tässähän on taas yhteishaku niskassa nykysillä ysiluokkalaisilla. Ja varmaan moisen mahdollisuuden jälleen tullessa eteeni, lähden pohtimaan omaa opiskeluani, motivaatiotani ja haaveitani tulevaisuudesta. Neljättä kertaa koko puolentoista vuoden opiskelun aikana rupesin kelaamaan, että onko tää Hdo nyt taas sit oikeesti se mun juttu. Ja sekin, kun nyt vasta oon oppinu tuntemaan mun omaa akoa ihan eri tasolla ku aikasemmin ja sitä kautta ollaan myös puhuttu todellisista asioista, sellasista joilla on oikeesti jotain merkitystä. Niitten keskustelujen jälkeen oon ruvennu pohtimaan tätä ammatinvalintaa uudesta näkökulmasta.
Ainoo vaan, että heti kun lähen pohtimaan pikkasenki pidemmälle koulun vaihtoa, niin löydän joka välistä niin paljon "mutta mutta mutta" ja "entä jos, mitä jos". Taaskaan siis mistään en saa mitään tolkkua.
Ja sit taas takasin mun arkeen Hdossa.
Koulu hankki meikäläisille mageet tutor- hupparit, oon kaiketi nyt myös mukana yhen ryhmän tutorina, mut omien luokkien kanssa toimiminen on jääny aika vähäseks vielä tältä osin. Harmi sinänsä, koska ite venasin niin palavasti nimenomaan sitä ite luokan tutorointia. Ja tottakai se on niitten alottaneidenkin kohdalta mälsää, mut hei, kyl me tästä vielä aktivoidutaan!
Toisaalta taas parhaillaan tavoitteena olis väkrätä kolme epävirallista mainosvideota Helsingin Diakoniaopistosta. Mulle ja parille kohtalotoverilleni napsahti biisin teko bändiryhmäläisille, että nyt ois viimestään päästettävä luovuus valloilleen.
Alkanu taas pari uutta kurssia kun tää kuntoutuksen jakso pääsi kanssa kunnolla pyörähtämään käyntiin:
Hyvään arkeen ohjaamsen kurssin toisen opettajan opetus alko vasta tänään, ja meikäläinen oli tunnilla paikalla ehkä sen vartin, kun tuli ako-keskusteluiden kanssa hirveetä sählinkiä. Lähiopetuskin loppu aikasemmin ku lukkarissa sanotaan, joten en päässy ihan kärryille siitä meiningistä. Toisen maikan kanssa tähän mennessä ollaan puhuttu viriketoiminnasta. Saatiin kenttätehtäväks käydä haastattelemassa jotakin kuntoutuksen parissa työskentelevää hoitajaa viriketoiminnasta, piilotavotteista ja sen sellaisesta.
Kuntoutumisenprosessin tunneilla käydään palvelujärjestelmiä läpi ja ylipäätään sitä, kuinka laajaa aluetta kuntoutus käsittelee. Mitä se duuni itsestään voi olla.
Ja perässä tulloo äidinkieli 4 -kurssi, jossa painotetaan parhaillaan mediaan.
Sain oikeesstaan just hämmästyksekseni todeta, että tähän mennessä ei oo alkanukaan muut kurssit kuin nuo kolme, vaikka Wilman etusivulla niitä komeilee kamalan pitkän näköinen lista. Ouraaait.
Mähän en ole edelleenkään saanut suoritettua kasvun ja hoidon jakson työssäoppimisia loppuun saakka. Päiväkotiin palaan toukokuussa hyväksilukujen avulla (vien opolle kaikenmoisia todistuksia, jotka vapauttaa mut vapaasti valittavien kurssien opetuksesta, kunhan saan niitä kasattua tarpeeksi niin mä menen sinne päiväkotiin viideksi viikoksi samalla kun muut ovat valinnaisen työssäoppimisessa) ja hoivakotiin olisi tarkotus mennä helmikuussa. Siellä mä suoritan enää vaan näytön loppuun, eli käyn näyttämässä osaamistani kolmeksi tai neljäksi päiväksi. Käytännössähän näyttö ei eroa mitenkään aiemmista työpäivistä työssäoppimisen aikana.
Oikeestaan, mulla on nyt funtsin ja kannustavien opettajien ansiosta opiskelut ihan hyvällä mallilla. Pitää vaan jaksaa tsempata taas tää kurssi ja seuraava ja sitä rataa! Tavoitteista ja muista koulun meiningeistä taas ens kerralla.
Palaillaan taas :)
-Stella Stelbero
:o)
VastaaPoista