Moikka mooi!
Pohdiskelin tuossa parisen päivää sitten, että heittäisin tänne samalla tyylillä hoivakodin arjesta kertovat postauksen. Yritin sitä viimeksikin, vähän heikommin tuloksin, mutta jos nyt tällä kertaa sitä hieman pohtisin enemmänkin mitä kirjoittelen tänne...
Aamuvuoroon mennessäni aloitan joko 7:00, 7:30 tai 8:00. Tottakai olen paikalla jo 5-10min ennen vuoron alkua, jotta ehdin hyvin vaihtaa työvaatteet päälle ja muuten valmistautua tulevaan päivään. Jos tulen ennen kahdeksaa, pääsen mukaan myös suullisen raportin kuuntelemiseen, eli yövuorolainen kertoo miten yö on mennyt. Siitä lähdetään aamutoimille, jaetaan aamupala jo heränneille, käydään herättelemässä joitain yleensä aikaisemmin herääviä asukkaita. Yleensä aamupalan yhteydessä joiltain mitataan verensokeri ja annetaan insuliini. Avustan vessassa käynnissä, vaipan ja vaatteiden vaihdossa, hoidan aamupesuja ja päivästä riippuen menen saunasuihkutteluihin mukaan. Aamutoimissa yleensä venähtää monien sattumusten kautta yllättävän pitkään ja siksi aika kuluu myös kauhean nopeasti. Yhtäkkiä olenkin jo pöytiä kattamassa lounasta varten, tekemässä lisää voileipiä ja pistämässä kahvinkeitintä valmiiksi. Yhdentoista ja kahdentoista välillä aloitetaan ruokailu, jolloin duuneihini kuuluu ruuan jakaminen, avustaminen syömisessä / alkuun pääsyssä ja huoneessaan syöville ruuan vieminen ja avustaminen lääkkeiden otossa. Syömisen jälkeen asukkaat hajaantuvat tekemään kuka mitäkin. Siinä välissä teen kaikkea pientä mutta silti niin suurta, tiskien hoitamista / muutenkin ympäristön siisteydestä huolehtimista, kirjaan koneelle päivän menoista ja meinigeistä. Iltavuoroon saapuville raportoidaan suullisesti päivän menoista ja keskustellaan jos on jotain askarruttavaa. Lounaan jälkeen on yleensä todella rauhallista ja leppoisaa, ja klo 14-15 vuoroni onkin sitten ohitse.
Iltavuoro on aika lailla samantyyppistä kuin aamukin, vain ympäri käännettynä. Vuoro alkaa klo 14 ja jälleen ollaan tottakai ajoissa valmistautumassa. Hääräillään ja ihmetellään asukkaiden kanssa millon mitäkin, valmistaudutaan päivälliseen ja sitä kautta iltahommiin; vessassa käymisiä, iltapesuja, vaatteiden ja vaipan vaihtoa, iltapalaa, muuta rauhoittumista ennen sänkyyn menoa. Siellä osastolla, jossa olen itse pääpiirtein ollut, asukkaat heräilevät ja sitä myötä myös menevät nukkumaan vähän eri aikoihin. Jotkut saattavat valvoa pidempäänkin television ääressä ja toiset voivat olla jo nukkumassa ennen iltavuoron päättymistä. Illalla sitten annetaan päivästä suullisesti raportti yövuorolaiselle ja kirjataan taas koneelle kaikki tarvittava. Sitten kello 21 vuoro loppuukin ja päästään kotia kohden.
Yleisesti koko ajan jatkuvasti aina kun ehtii ollaan itse asukkaiden kanssa, jutellaan päivästä ja ties mistä kaikesta, vietetään yhdessä aikaa ja tutustutaan aina vain paremmin ja paremmin. Itse aamusta asti tarkkailen asukkaiden oloa ja niiden havaintojen perusteella vähän suunnitelen sitä, kuinka toimin sinä päivänä heidän kanssaan. Esim. ne vaikuttavat siihen, kuinka lähestyn heitä, millä tavalla puhun heille, joustanko päivän rutiineista hänen mukaansa kuinka paljon ja pyrin keksimään jotain, jolla voisin vaikuttaa asukkaan oloon positiivisella tavalla.
Sen varmaan joka kolkkaan kuuli, että meidän luokkamme palasi koululle. Oli sellainen välipäivä, joka oli varattu kokonaan näyttösuunnitelman tekemiselle. Kuvasta ei todellakaan näy kaikki se mitä sain aikaiseksi, sillä päivän päätteeksi sain todeta hymysuin kuinka ylpeä olin panostamisestani. Viime vuonna olin aivan lukossa pelosta ja turhautuneisuudesta, etten saanut kuin pari hassua lausetta aikaiseksi. Okei okei, onhan mulla edelleen vielä paljon kesken, mutta sain hyvän spurttilähdön tähän hommaan.
Nyt mennään jo puolessa välissä työssäoppimisjaksoa ja fiilikset ovat pysyneet yhtä hyvinä alusta asti. Myönnän kyllä, että tämän päivän jälkeen iski pieni kaihertava ikävä takaisin koulun käytäville. Kunnialla kuitenkin loppuun asti. Sain paljolti "ehkä"- sanaan painottavan vihjauksen, että saatan mahdollisesti ehkä joutua suorittamaan näyttöni myöhemmin. Toisaalta ajatus tuntuu ärsyttävältä, kun haluisin saada tämän suoritettua kerralla muiden mukana, mutta toisaalta taas ei se niin vakavalta tunnu. Pitää vaan kiristää tahtia ja löytää aikaa keskeneräisten kurssien pois alta saamiseksi. En ole kuitenkaan kunnolla puhunut aiheesta enemmän tietävän ihmisen kanssa, joten en lähde ajattelemaan sitäkään sen pidemmälle. Jatkan samaan malliin ja tähtään saavani ensiviikolla viimeistään näyttösuunnitelman valmiiksi.
Muuten nyt meneekin ihan kivasti. Muutto lauantaina edessä ja talomme näyttää niin autiolta tyhjin hyllyin ja laatikoiden viedessä kaiken tilan. Pistin tänään opintotoimiston postilaatikkoon jonkun kelan matkatukilappusen, enkä itsekään oikein tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, joten innolla odotellaan mitä seuraavaksi mahtaakaan tapahtua.
Palaillaan taas! :)
- Stella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti