Kesälomalta päivää!

Morjensta!

Tohinassa ja tähinässä ja silkassa laiskottelussa pääsee aina unohtumaan tänne kirjoittelu. Nyt minulla kuitenkin on aikaa enemmän kuin riittämiin ja tämä blogi jotenkin tupsahti mieleeni, niin miksikäs ei? Mutta myönnettäkööt häpeäni siinä, että blogin aktiivisuus on hiipunut sadasta nollaan osiltani, jos verrataan tahtiin johon kirjoitin aloitettuani tässä hommassa.

Tällä hetkellä tosiaan istuskelen toimistossa, yövuoro alkaa olemaan viimeisillään mutta kumma kyllä energiaa piisaisi yhä vaikka mihin. Vaikea istua aloillaan, onneksi muistin tämän ja sain taas tekemistä. :) Vakiotyöhommien ohella päätin repäistä ja leipoa ison kasan sämpylöitä ja pullia asukkaille. Tosin sämpyläprojekti on vielä kesken, paistaminen tekemättä, onhan se heille kivempi saada ihan lämmintä leipää aamiaiseksi.
Kesä on tosiaan minun(kin) osaltani sujahtanut kokonaan töiden merkeissä. Pitäähän sitä vuokra, ruoka ja huvit saada maksettua näinkin kun opintotukea ei tule... Olen tosiaan ohjaajana samassa mielenterveys- ja päihdekuntoutuksen yksikössä missä olin työssäoppimassa tuossa keväällä. Siitähän minä tänne viimeksi kirjoittelinkin sitä sun tätä. Totta puhuen aiemmin aloitin myös pienen videoprojektin, mutta se pääsi unohtumaan ja kovien rajoitusten kautta myös innostus latistumaan. Mutta mitäs pienistä! Viihtynyt olen todella hyvin ja katsotaan sikäli mikäli jatkaisin keikkalaisena tai tulisin uudestaan syksyllä / ensi keväänä tänne työssäoppimaan, alkaahan minulla erikoistumisalaopinnot elokuussa mielenterveys- ja päihdetyöhön. ;) Eli työssäoppimisen aikana koin käännytyksen ja mielestäni hiipui himmeämmälle ajatukset itsestäni lapsi- ja nuorisotyöntekijänä. Ehkä joku päivä, mutta tällä aloitetaan.

Jäi kyllä harmittamaan todella paljon, etten päässyt näkemään vanhojen luokkatovereideni valmistujaisia. Seikkailin jossain ihan muualla maailmassa silloin ja muistin tapahtuman vasta kun avasin pitkästä aikaa Facebookin ja miljoonat valmistujaiskuvat iskeytyivät kasvojeni eteen. Myöhäiset onnittelut nyt kuitenkin tätä kautta kaikille valmistuneille! Ja onnea jatko-opintoihin ja työelämään! Ja sitä rataa. Itse tulen perässä sitten ensivuonna, maaliskuussa 2016 pitäisi kaikki, iiihan kaikki, opinnot olla kasassa. Että wau. Kolme vuotta hujahtanut silmissä uskomatonta vauhtia, vaikka Hdolla aloitettuani ajatus valmistumisesta tuntui hemmetin kaukaiselta ajatukselta. Aikani Z-ryhmäläisenä on siis viimein ohitse ja pääsen takaisin siihen koulumaailmaan, jossa arkisia aikataulujani määrää ihka oikea lukujärjestys ja ihka oikeat kurssit ja ihka oikeat lähiopetustunnit. Jossain syvällä sisimmissäni toivon, että jotkut jo entuudestaan tutut opettajat pitäisivät minulle jälleen tunteja, ihan vaan päästäkseni näyttämään kaiken tämän kasvun ja kehityksen. Sama kakarahan edelleen olen, mutta ehkäpä olen oppinut edes sen hitusen verran itsehillintää, tilannetajua ja ammatillisuutta. Hitusen.
No ei. Huomattavasti kivempi oppilas ja tyyppi olen kuin ensimmäisenä opiskeluvuonna. Ainakin reilumpi.

Vähäsen voin avata lisää tästä paikasta, jossa nyt tälläkin sekunnilla istun. Maaliskuussa tosiaan kerroin arjestamme päivisin, joten miksen kertoisi arjestamme öisin. Paljoa kerrottavaa ei tosin ole. Kaiken kaikkiaan hyvin rauhallista meininkiä. Hoidollista työtähän tällä osastolla ei ole laisinkaan, joten aika kuluu seuraillen, että kaikki on asukkailla okei. Illan alussa vietetään aikaa hereillä olevien kanssa ja aamulla taas samalla lailla heränneiden kanssa. Suurin osa nukkuu yön läpi, pari tyyppiä saattaa kukkua ja ravata tupakalla sisäpihalla tai hyöriskellä toimiston ja olohuoneen väliä. Papukaijamerkin paikka jos ne pari asukasta saa mahdollisimman ajoissa pehkuihin muiden mukaan kuorsaamaan kuorossa. Pari kertaa yössä käyn kiertämässä yksikön muut osastot, autan milloin missäkin jos siihen on tarvetta, kuivamoppaan käytävät ja laitan puuron tulemaan aamuksi. Sitten on tietysti näitä pikku hommia joita tehdään aamu- ja iltavuorolaisten työn helpottamiseksi - pieniä iloja jaan etieppäin kun pitkästä yöstä kulutan aikaa minuutin tai kaksi auttaakseni heitä pääsemään kevyemmin työn vauhtiin.
Ja totta kai pitää keittää kahvia aamuvuorolaisille. Meinasi tärkein unohtua.

Mitään kovin järkevää sanottavaa ei taaskaan ollut, mutta tällä mennään ja meikä poika jatkaa töitten tekoa. Parin tunnin päästä lähden lampsimaan kotio ja nukkumaan, että jaksaa taas tulla öiksi valvomaan. Tätä yöputkea olenkin jo tovin varronnut, keskikokoisesta pitkästymisvaarasta huolimatta tykkään jotenkin tosi paljon tehdä näitä öitä.

Toivottavasti kaikilla on ollut kiva ja antoisa kesä tähän mennessä ja samalla tavalla voisi jatkua ihan tappiin asti! Elokuussa tavataan taas! :)

- Stella

PS. Kovin olen edustavana taas, noin klo 4:30 tunnelmia näkyy tässä kuvassa. Pakko oli laittaa tämä tännekin kun kaverille heitin aiemmin tilannepäivitystä, jotkut nääs heräävät siihen aikaan päästäkseen ajoissaan töihin.

PPS. Aiemmassa kirjoituksessa hölöttelin myös innoissani siitä kirjoitusprojektista. No mutta, eipä siitä mitään tullut. Hyvä oli yritys kuitenkin.