Kursseja ja näyttösuunnitelmaa

Tervesee!

Taas tosiaan uutta kirjaa metsästämässä, tällä kertaa piti ihan tilata Kampin Suomalaiseen kirjakauppaan kun en jokaista männyn oksaa kierrettyäni silti löytänyt perhanan kirjaa mistään. Ja kirjastostahan ne on tietysti nyt loppu, just mun tuuria.

Tää jakso itestään on lähtenyt mun mielestä toisaalta älyttömän hyvin ja toisaalta vähän huonommin käyntiin. Toisilla tunneilla jaksaa keskittyä koko 45min ja taas toiset mokomat tauon jälkeen, toisilla keskittyminen herpaantuu ihan muihin asioihin.


Lupailin niistä alkaneista kursseista kertoa jotain nimen lisäksi.
Näkokulmia perheeseen -kurssilla perehdytään suomalaisiin perheisiin ja siihen, mitä perhetyö on. Toukokuussa tuleekin sitten työssäoppiminen, jossa kohtaa saa itse valita haluaako mennä monikkoperheeseen töihin vai meneekö suunnittelemaan ja toteuttamaan jonnekin perheneuvolaan projektia.
 Kyseessä on valinnainen ja toiset luokkalaiseni ovat kansainvälisyyskurssilla ja toiset ovat valinneet väylä-opintoja ammattikorkeassa.
Ammattietiikka, lainsäädännöt ja palvelujärjestelmät -kurssilla tutustutaan lähemmin kuntoutusjärjestelmiä ja kuntoutusta sääteleviin lainsäädäntöihin Suomessa, erilaisiin palveluihin mitä vammaisille on tarjolla ja tämän tälläistä.
Kehitys- ja asitivammat -kurssilla ollaan käytä läpi kehitysvammaisuutta, autismia, apuvälineitä, erilaisia tapoja kommunikoida esim. pahasti puhevikaisen kanssa ja tällästä omalla tavallaan tosi käytännönläheistä opetusta. Luentomuodossa vaan.
Ikääntyvän kuntoutumisen ohjaaminen -kurssilla ollaan nyt harjoteltu erilaisten testien tekemistä, miten ohjata ikäihmistä ja miksi ylipäätään sellaisia testejä tehdään, mitä niistä on hyötyä. Kuntoutuksen näkökulmasta siis.
Liikuntavammaisuus ja liikkumisen apuvälineet -kurssilla tutustutaan nimensä mukaisesti eri liikuntavammoihin ja niiden kuntouttamiseen, harjoitellaan eri apuvälineiden käyttöä ja liikkumistapoja. Hyvin on päässy oikeesti käytännössä kokeleimaan näitä, muaki on kanneltu pyörätuolissa rappusia ylös alas.

Tein jälleen kerran uuden, päivitetyn listan mun keskeneräsistä kursseista kun tuntuu taas että alkaa menemään liiallisen sähläämisen puolelle.
Ja oikeastaan nyt kun noita kursseja kävin läpi tarkemmin huomasin sen seikan, että opintoni ovat nyt varmaan paremmassa jamassa kuin koskaan ennen.

Vaikka kuinka puudutin persettä funtsissa pari puolikasta päivää ja koko eilisen aamusta neljään saakka, en saanut näyttösuunnitelmaani täysin valmiiksi. Sain paljon apua ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä, mutta vikana vaan on kun en osaa jättää mitään kohtia ns. "riittävän valmiiksi". Sen sijaan hion lähemmäs jokaista lausetta niin kauan kunnes ne kuulostavat hyväksyttäviltä omassa päässäni.
Toivoa tuli, toivo meni, toivoa tuli taas ja sitten se romahti. Ja jälleen kerran kun sain taas toivoa näyttöni suhteen, en jaksanut enää ottaa viimeistä spurttia. Näyttö siirtynee jälleen.

Voisin sitoa jonkun kyltin kaulaan, että tässä elävä esimerkki siitä miten ei kannata tehdä. Ensimmäinen työssäoppiminen meni kokonaan hylätyksi ja siirtyi vähän päälle vuodella, toinen työssäoppiminen oli lähinnä pelkkää säätöä kouluhommien kannalta ja näyttö itsestään siirtyi.
Miksi?
Koska näyttösuunnitelma. Ensimmäisellä kerralla stressaannuin ja turhaannuin niin pahasti siihen suunnitelmaan, että motivaatio koko työssäoppimiseen tipahti miinuksille. Tokalla kerralla en taas muistanut koulutöitä ollenkaan, kun keskityin vain itse työn tekemiseen jolloin sen suunnitelman tekeminen jäi kokonaan liian myöhäselle.

Ei sen tekeminen oikeesti niin vaikeaa ole.
Voisin vaikka kirjotella siitäkin enemmän joskus. Ei nyt.

Nyt joulukuusta tulee tuppaamaan tekstiä vähän joka suunnasta, varsinkin kun sain Villen kaveriksi tänne!
Pääsin tutor toimintaan mukaan kunolla ja ens viikolla oon lähdössä toisen tutorin ja opon kanssa Klaukkalaan messuille.
Suunnitelmissa juhlia ja lupauduin jopa valmistuvien juhliin toiseksi juontajaksi. Jaiks, pitänee pukea mekko. Hyi. Vihaan mekkoja

Palaamisiiin ja lunta odotellessa!
-Stelbero